sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vuosi takana omassa kodissa - Pulliksen ja Jetin kuulumisia

29.12.2014 meidän kahden nuoren opiskelijan elämä muuttui pysyvästi, kun vuosien haaveilun ja vihdoin konkreettisen päätöksenteon lopulta meille muutti Tampereelta Jennin ensikodista tänne Jyväskylään asumaan kaksi ihanaa kissaa, Pulleriina sekä Jeti. Heidän sopeutumisestaan kotiimme kirjoitinkin jo kerran täällä blogin puolella, mutta halusin vielä näin vuodenkin jälkeen palata jakamaan tarinoita siitä, kuinka rescuekissamme ovat uuteen elämäänsä Jyväskylässä rutinoituneet ja kesyyntyneet. 

Pulleriina on alusta saakka ollut kerrassaan hurmaava ja viehättävä kissaneiti sulattaen sekä meidän, että koko lähipiirimme sydämet. Ei mennyt kuin muutama päivä hänen muutostaan meille kun pääsimme jo ensimmäistä kertaa silittämään hänen pehmoista pupunturkkiaan ja saimme kuunnella hellyyttävää kehräystä. Vuoden aikana olemme oppineet tuntemaan entistä paremmin tätä pientä hellyydenkipeää kehräyspalloamme ja vakuuttuneet siitä, että Pullis on oikeasti maailman ihanin tyttökissa, kertoohan sen jo sydämenmuotoinen läntti hänen turkissaan. Pulle rakastaa ruokaa yli kaiken: joka ikinen kerta keittiöön mennessämme osaamme varautua varovaisin askelin liikkumiseen, sillä viimeistään puolessa minuutissa tämä herkkusuu on herännyt syvimmistäkin nokosistaan aistien herkkumahdollisuuksien olevan tarjolla ja teleportannut paksuhkoon olemukseensa nähden yllättävän ketterästi keittiöön kerjäämään makoisia suupaloja. Pullen kanssa meille on kehittynyt oma kieli: joka aamu Pulle jonottaa kärsivällisesti ensiksi herännyttä ihmistä vessan oven takana ja oven auetessa aloittaa kimeän piippailumaukumisen edeten samalla kohti keittiötä ja päättää piippailunsa vasta täytettyyn ruokakulhoon. Pulliksen lempipuuhaa syömisen lisäksi on ikiomalla pinkillä hienolla Tangle Teezer -hiusharjalla turkin harjailu, nahkatanssittajalla ja kissanminttua sisältävillä pehmoleluilla leikkiminen sekä siisti pesutuokio päiväpeitteen päällä ennen iltapäivänokosten ottoa. 



Pullervo on myös aktiivinen päivystäjä ja pitää huolta asunnon molemminpuolisten julkisivujen tapahtumista hienoista kiipeilytelineistään käsin. Olemme edistyneet hienosti myös Pulleriinan sylikoulussa: pisin aika rimpuilematta sylissäni oli tässä kuluneella viikolla peräti pari minuuttia putkeen ja vasta sitten alkoi ilmajuoksu. Rakas tyttömme tuhisee joka yö jalkopäässämme ja on todella seurallinen ja ihana unikaveri.



Jetin kanssa ensimmäinen vuosi on vierähtänyt erittäin antoisasti joka päivä pieniä edistysaskeleita ottaen. Jeti oli meille tullessaan käsittämättömän arka, surumielinen ja varjoansakin säikkyvä ujo pieni poika, joka liikkui öisin nukkuessamme syömään ja laatikolle ja päivät enimmäkseen möllötti sängyn alla. Pulleriinan seura rohkaisi hänet pian kuitenkin ihmisten ilmoille ja kuukausien kuluessa Jeti oppi luottamaan meidän hiljaisuuteen ja rauhaan vailla koiria ja lapsia tai muita häiriötekijöitä. Ruuan hamstraaminen sängyn taakse piilopaikkaan ja alussa valtaisa ahmiminen on vuoden saatossa rauhoittunut ja pieni Jetukka uskaltaa jo nautiskella ruuastaan ymmärtäen, että siitä ei hänellä tule enää koskaan olemaan pulaa. Jeti on kasvanut aivan mielettömän suuren kollin kokoiseksi ja uskomme, että kasvaminen jatkuu edelleen. Hän on käsittämättömän fiksu ja hieno poika ja kiinnostunut AIVAN KAIKESTA, etenkin teknologiasta. Olemme antaneet Jetin pelata puhelimen näytöltä ötökännappauspeliä, mutta joutuneet jopa rajoittamaan peliaikoja, kun pelaamisesta meinasi jo muodostua Jetrolle addiktio :D Jeti rakastaa myös leikkiä kaikella mahdollisella lattialla pyörivällä pesupalloista meikkisuteihin ja raahaa välillä sänkymme alle vakiopiilopaikkaansa useita kodin tekstiileitämme ja tavaroitamme saaliikseen. Jeti hakee päivittäin meihin useasti kontaktia tulemalla esimerkiksi sängyssä väliimme pötköttämään, tietokoneen näytön vierelle kursoria nappaamaan tai ruokiamme lautaseltamme nuuhkimaan. Vieläkään Jeti ei anna kunnolla silittää, syliin ottamisesta puhumattakaan, mutta mikäpä kiire tässä meillä olisikaan. Selvää on, että Jeti on todella onnellinen ja entistä itseään vapautuneempi näin vuoden jälkeen ja uskomme, että kehitys hänen kohdallaan etenee vielä vaikka minne saakka, kunhan maltamme olla kärsivällisiä ja edetä hänen ehdoillaan.


2015 vuoden lopussa pääsimme juhlimaan Pulliksen ja Jetin kanssa ensimmäistä kertaa yhteistä joulua ja voi sitä riemun määrää! Kuusi oli heille niin ihastuttava ja nautinnollinen kokemus, ettemme ole tammikuun puolessa välissäkään vielä hennonneet sitä heiltä raivata pois. Lisäksi postimyynnin kautta tilatut joululahjalaatikot tuottivat kissojen keskuudessa jymymenestystä ja etenkin Jetistä kuoriutui taitava laatikonreunojen nakertaja. Jouluherkkuina Pulle ja Jeti nauttivat tuoretta lohta kaupan kalatiskiltä ja joivat laktoositonta kermaa palan painikkeeksi. Jeti intoutui aattona villiin leikkiin lankarullan kanssa ja saimme loistavia kuvia hänen telmimisestään. Pullis juhli hieman hillitymmin ja hiukan vieroksui tonttulakkia.




Yksivuotiskotijuhlat 29.12.2015 sujuivat myös riehakkaissa merkeissä: kissat nauttivat ateriakseen herkkuruokaansa broilerin sydämiä ja leikkivät myöhään yöhön uusilla leluillaan, joita innostuin heille ostamaan peräti kuusi kappaletta. Meillä kävi vieraana ystäviämme, jotka hekin kehuivat valtavasti kissojen kehitystä (ja antoivat myös minulle hieman negatiivista palautetta Pulleriinan lihomisesta... hups. En vain voi vastustaa hänen viekoittelevaa piippailumaukumistaan herkkujen toivossa!)



Ensimmäinen vuosi kissojen kanssa on tehnyt meistä kahdesta lapsettomasta opiskelijasta selvästi perheen. Meillä on kaksi ihanaa rakasta ja tärkeää kissaa, jotka jokainen päivä tuovat elämiimme valtavasti iloa, kiintymystä ja naurua. Olemme kantaneet vastuumme heistä hienosti ja se on ollut uskomattoman antoisa kokemus nähdä, kuinka monessa kodissa pyöritetyistä ja kesämökiltä hylättynä löydetyistä kissoista kasvaa noin hellyyttävä, elämäniloinen ja tarmokas kissakaksikko. Tänä vuonna valmistumme opiskeluistamme ja tarkoituksena olisi loppuvuodesta siirtyä uuteen kaupunkiin töiden ja jatko-opiskeluiden perässä. Käymme vielä kotona pientä vääntöä siitä, lisääntyykö laumamme tulevan suuremman kodin myötä vielä yhdellä omalla rescuekissalla, vai uskaltaisimmeko alkaa pyörittää itsekin kissojen ensikotitoimintaa. 





Varmaa on kuitenkin se, että ainakin Pulleriinalla ja Jetillä on meidän kanssamme vielä lukuisia vuosia aikaa elää hemmoteltua kissanelämää! Pulleriinan kolmevuotissyntymäpäivät ovat huomenna ja lahja odottaa jo paketissaan <3


Iina ja Sami

3 kommenttia:

  1. Niinpä, Pulle ja Jeti <3 Huippua, kun saa kuulla entisten hoidokkien kuulumisia!

    VastaaPoista