sunnuntai 30. elokuuta 2015

Aloittava ensikoti valmistautuu enskariin

Tällä kertaa blogissa kuullaan aloittavan ensikodin, Soilin, tunnelmia valmistautumisesta ensimmäiseen hoidokkiin. :)

Olin jo pitkään miettinyt, että kotiini hyvinkin mahtuisi kolmas kissa, mutta taloudellinen tilanteeni ei tällä hetkellä salli enää lisää omia kissoja. Sitten eräänä päivänä Kisu ry:n aktiivi ja ensikotiemo,
joka on ennestään tuttavani Kisun tapahtumakuvioista, puhui teellä ollessaan mahdollisuudesta
ryhtyä tuetuksi ensikodiksi, jolle yhdistys korvaa eläinlääkärikulujen lisäksi ensikotikissan ruuat ja hiekat.

Ensikodin isännät: vasemmalla Kisu-kisu Niilo ja oikealla exotic-kolli Panu

Venkoilin vastaan ja sanoin, että eihän minulla ole mahdollisuutta eristää kurjista oloista tulevaa ja
mahdollisesti sairasta tai ainakin loisia kantavaa tulokasta, mutta siihen ensikotiemo vastasi, että
minulle voidaan tuoda joko sisätiloista peräisin oleva kodinvaihtaja tai jo aiemmin muualla karanteenissa ollut kissa. Vastusteluni loppui siihen.

Ensikotiemo alkoi kuulostella minulle sopivaa enskaria eli ensikotikissaa ja minä aloin valmistautua
uuteen tulokkaaseen. Kotini oli jo valmiiksi kissaturvallinen ja kaiken särkyvän olivat omat kissani Panu ja Niilo ehtineet tuhota jo aikoja sitten. Minut liitettiin Kisun ensikotien Facebook-
ryhmään, jossa on mahdollista saada tukea ja neuvoja sekä keskustella ensikotielämästä.

Ensikotiemo roudasi minulle kaksi kantokoppaa, hiekkalaatikon, ruokakuppeja, ruokaa ja kissanhiekkaa. Yhdistyksen taloudenhoitaja, joka on melkoinen tarjoushaukka, antoi paljon hyviä vinkkejä edullisista ruuista ja hiekoista. Minä sijoittelin tarvikkeet paikoilleen, laitoin enskarin kopan makoilupaikaksi yksiöni rauhallisimpaan nurkkaukseen ja järjestin ruokapaikalle tilaa kolmannelle kissalle. Välillä mietin sitä, että kotini ei ole kuin suoraan sisustuslehden sivuilta, mutta ensikotiemo lohdutteli, että kissoja on monenlaisia, kissan ottajia on monenlaisia, joten on aivan luonnollista, että ensikotejakin on monenlaisia.

Ihanainen Piipale liikahteli kuvaa otettaessa

Jo parin päivän päästä tuli ensikotiemolta viesti, että minulle sopiva kissa on löytynyt: noin vuoden ikäinen kodinvaihtaja, joka oli jo tottunut kerrostaloelämään. Sain tuosta oranssista kotitiikerikollista kuvankin ja sovittiin, että kissa tulee minulle seuraavana viikonloppuna kun se on ehditty leikata. Kissan aiempi nimi ei ollut tiedossa, joten annoin sille nimeksi Piipale.

Oma kissani Niilo (ent Pyykkipoika) on näyttäytynyt tässä blogissa aiemminkin, ensin Jennin ensikodissa ollessaan täällä ja sitten Niilon kesyyntymisestä kertovassa vieraskynäpostauksessani
täällä.

1 kommentti:

  1. Tosi kivaa kun ryhdyit ensikodiksi, niitä aina tarvitaan! :)

    VastaaPoista