sunnuntai 28. elokuuta 2016

Rouva Tikrun tulevaisuus

Tässä näiden kahdeksan kuukauden aikana, jotka rouva Tikru on ensikodissani asustellut olen kiintynyt siihen kovasti ja alkanut jo salaa mielessäni haikailla sitä omaksi kissakseni. Siinä ei olisi mitään järkeä, tiedän sen, sillä joutuisin syömään koko loppuikäni pelkkää makaronia ja tomaattimurskaa, jos minulla olisi neljä nälkäistä kissaa popsimassa lihaisaa viljatonta ruokaa. Minulla ei niin ole väliä, mutta kissojen pitää syödä hyvin!

Laitoin ensikotiryhmään neuvonpyynnön rouva Tikrun ilmoituksen parantelusta, sillä jos ei sillä pian ole kotia niin en kohta enää pysty luopumaan siitä. Sain hyviä neuvoja ja kirjoitin uusiksi rouvan ilmoitustekstin ja buukkasin Kisun ensikotinakin toimivan valokuvaaja Riina Peuhun ottamaan uusia kuvia ilmoitukseen. Ja sitten: sain kuulla, että erään Varsinais-Suomessa toimivan Kisun ensikodin emäntä on tätä blogia seurattuaan kovin ihastunut rouva Tikruun ja mielellään ottaisi sen omaksi kissakseen! Ilahduin tietenkin kovin ja viestittelimme. Kyseinen koti on kahden aikuisen talous ja heillä on kokemusta kissoista ja ensikotitoiminnasta. Ja kaiken huipuksi rouva Tikrun pentu Ruu on ollut heillä enskarina! Sovimme, että rouva Tikru etsii edelleen kotia ilmoituksella, mutta jos se ei ole vielä löytänyt ikiomaa loppuelämän kotiaan siihen mennessä kun tämän perheen  muuttohässäkkä on ohi joskus vuodenvaihteessa niin rouva Tikru mitä todennäköisimmin saa kodin heidän luotaan.  

Olen aivan valtavan onnellinen tästä käänteestä: nyt minulla on tiedossa rouva Tikrulle erittäin hyvä koti enkä voi enää haaveksia sen ottamisesta omaksi. Ensikodin kohdalla voin olla satavarma, että omakin kissa saa hyvää hoitoa ja paljon rakkautta ja siellä myös ymmärretään, että rouva Tikru ei todellakaan ole heti syliin tunkemassa vaan heillä on kärsivällisyyttä kesyttelyyn. Olen niin iloinen rouva Tikrun puolesta!



sunnuntai 21. elokuuta 2016

Rouva Tikru antaa jo hipaista

Alkuviikosta ryhdyin kovin juonikkaaksi nameja antaessani ja hipaisin aavistuksen verran rouva Tikrun tassua kun se sai nameja tyynypinon päällä. Rouva säpsähti, mutta ei sännännyt minnekään ja nyt olen toistanut saman useamman kerran. Rouva Tikru antaa pikkuisen tökkäistä sormella ja poistuu paikalta rauhallisesti eikä ole mitenkään kauhuissaan. Ei rouva Tikru kosketuksesta vielä pidä, mutta ei toisaalta järkytykään eli jatkamme harjoittelua.

Huiskan kanssa kesyttely on nyt lähinnä tyynypinolle sijoitetun huiskan hajuun totuttelua, sillä kun rouva Tikru näkee, että otan huiskan käteen se poistuu paikalta tyynesti mutta päättäväisesti.

Aluevaltauksia on tullut tällä viikolla useampiakin: rouva Tikru on jo monta kertaa käynyt askartelupöydällä iskuskelemassa, kerran se teki tutkimusretken keittiön työtasolle ja kerran kävi kävelemässä askartelupöydän takana ikkunalaudalla, joka on omien kissojeni Panun ja Niilon suosima päikkäripaikka. Vakiopaikka rouvalla on edelleen tyynypino.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Mörri pääsi vihdoin lähtemään

Tämän viikon aikana Mörrin ja oman kisukisuni Vikiliin välit tulehtuivat todella pahasti ja Vikilii hyökki karvat pörhössä ja aivan tosissaan Mörrin kimppuun useita kertoja päivässä. Vikilii ilmeisesti oli Mörrin murinoista ja sähinöistä päätellyt, että se on jokin oikeasti vaarallinen otus ja että Vikiliin velvollisuus on suojella muuta laumaa Mörriltä. Odotin siirtoa toiseen, kissattomaan ensikotiin ja laskin päiviä lauantaihin - ja sitten Mörrin muutto yllättäen peruuntui!

Olin aivan kauhuissani, että kohta täällä jommalta kummalta kissalta on silmä puhki ja olin jo järjestelemässä Vikiliille viikon rauhoittumislomaa ystäväni luona, mutta sitten Kissankulman ensikoti onneksi tuli hätiin ja lupasi hakea Mörrin sinne odottelemaan kissatonta ensikotia. Kissankulma on isompi ensikoti Hämeenkyrössä ja se on vastaanottokoti eli sinne emot ja pennut ja muutkin kissat tulevat ensimmäiseksi kun ne on loukutettu ulkoa populaatioista. Kissoja siellä taitaa olla tällä hetkellä parikymmentä ja pentuja aivan tuhottomasti.

Kissankulman Pia ja Jari tulivat lauantai-iltana ja asiantuntevasti ja vuosien kokemuksella ottivat kiinni Mörrin, joka säntäili edestakaisin askartelupöydän nurkan sokkeloissa, minun tehtäväkseni jäi lähinnä siirrellä tavaroita pois tieltä. Koppaan jouduttuaan Mörri rauhoittui, sillä se oli sille tuttu paikka, jossa se oli useita kertoja käynyt syömässä muroleikkimuroja. Mörri vietiin Kissankulmaan ja siellä sitä odotti sievä oma huone, jossa se saa olla ilman pelottavia muita kissoja. Huoneessa on useita kiipeilypuita ja monta pehmeää petiä ja siellä Mörrillä on hyvä olla. Kun Mörri saa elää rauhassa ja ilman pelkoa siitä varmasti kehkeytyy se ihana ja mukava kissa, joka se jo sisimmässään on!


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Nurkkamörri

Mörri on edelleen nurkassa askartelupöydän takana, sillä on siellä oma hiekkalaatikko ja ruoka- ja vesikupit ovat pöydän jalkatilassa. Vikilii on rauhoittunut jonkin verran, mutta pitää edelleen Mörrin nurkassa, vaikka se mielellään tutkisi asuntoa laajemmaltikin. Jokailtaiseen muroleikkiin Mörri saa osallistua, heitän sille kourallisen kuivanappuloita jalkatilaan ja se tulee heti niitä rouskuttelemaan. Myös namipurkin rapinan Mörri tunnistaa ja tulee pöydän takaa kurkkimaan. Jos Mörrille löydettäisiin kissaton ensikoti se varmasti edistyisi nopeasti.

EDIT: Mörrille on nyt löytynyt kissaton ensikoti ja se pääsee muuttamaan ehkä ensi viikonloppuna.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Nurkkamörkö

Toinen enskarini Mörri on edelleen nurkassaan ja nyt oma kisukisuni Vikilii on saanut päähänsä, että se on turvallisuusuhka, joka pitää ajaa takaisin nurkkaan heti, jos se uskaltaa poistua sieltä. Ikkunalaudalla nurkan yläpuolella Mörri saa olla, mutta jos se rohkenee liikkua muualle Vikilii säntää paikalle häntä pikkuisena pulloharjana ja jahtaa sen nurkkaan. Eihän tämmöinen jatkuvassa pelossa eläminen ja pienessä nurkassa kököttäminen ole Mörrille hyväksi, joten sille etsitään toista ensikotia, jossa se saisi olla ainoa kissa. Kesällä kaikki ensikodit ovat kuitenkin täynnä ulkoa tulleita emoja ja pentuja, joten Mörrin siirto ei tapahdu välittömästi.

Rouva Tikru on suhtautunut kaikkeen tähän hyvin rauhallisesti ja salakäytävässä makoillen. Silloin tällöin se tulee tyynypinon päälle ja seuraksi kelpaa vaikkapa Vikilii.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mörri saapui ensikotiin

Jo useamman viikon olen miettinyt, että mahtuisiko ensikotiini toinenkin enskari ja sitten tiistaina klo 17 tein päätökseni ja laitoin ensikotivastaavalleni viestin, että voisin ottaa toisen  ensikotikissan. Hitaudesta ei ainakaan voi Kisu ry:n toimijoita syyttää: jo klo 20 pöytäni alla oli tälläinen Mörri.

Mörri on loukutettu kesän alussa ulkosalta ja sen seurassa oli silloin 2 tyttökissaa ja useita pentuja, joiden isä Mörri ilmeisesti on. Tytöt ja pennut ovat muissa ensikodeissa ja Mörri oli vaihtamassa ensikotia, sillä edellisessä paikassa muut kissat eivät hyväksyneet Mörriä ja pomottivat sitä liikaa.

Mörri on ihmisarka ja se on majoittunut askartelupöydän taakse nurkkaan. Tarjoilen sille sinne ruokaa matolääkkeellä terästettynä ja nurkan varauloskäynnin viereen laitoin kissanhiekkaa vatiin, siinä Mörri tohtii käydä silloin kun minä ja Niilo nukumme.

Niiloa Mörri vielä pelkää ja se murisee ja sähisee kun Niilo käy sitä kurkkimassa, mutta uskoisin, että Niilon ystävällinen ja kissasosiaalinen luonne piankin vie voiton Mörrin epäluulosta. Muut kissat ovat myös käyneet Mörriä tutkimassa ja niille se ei ole sähissyt. Rouva Tikru on varmuuden vuoksi pesiytynyt ompelupöydän alle salakäytävään, varmaan sitä vähän arveluttaa Mörrin käytös.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Aulis ja Gerlander, rakkaat viralliset valvojani

Silloin, kun sen ikioman hyvän kodin löytää hoitokissalle, tulee itsellekin niin hyvä mieli. Aulis ja Gerlander lähtivät viikko sitten omaan loppuelämän kotiinsa, ja poikien tarina sai onnellisen lopun. Tai oikeammin, onnellisen alun.


Kolmivuotiaat siniharmaat pojat olivat jäämässä tyhjän päälle, kun valpas sivullinen otti ne hoiviinsa ja luovutti Kisun pojiksi. Heti kun pojat kömpivät kuljetuskopistaan, rakastui meidän perhe. Charmikkaat herrasmiehet! Pojat kipusivat heti ensimmäisenä yönä tyttären kainaloon nukkumaan, ja koko meillä viettämänsä kuukauden jakoivat kiintymystään tasapuolisesti ja lempeästi aikuisille, lapsille, kissoille ja koiralle. Lapset alkoivat jo kovasti jutella, että jos yhdistäisi syntymäpäivä- ja joululahjat, niin eikö kumpikin voisi saada yhden poikakissan?

Oli kuitenkin ilo antaa nämä kaksi hurmuria eteenpäin, haikeaa kyllä, mutta tiedän, että pojat tulevat olemaan onnellisia uudessa perheessään. Varmasti edustavat hienosti kisukissoja!

Ja me täällä otamme vastaan uudet asukkaat, jotka varmasti tulevat rakkaiksi nekin, ennen kuin lähtevät jatkamaan matkaansa. Iloja ja haikeuksia, mutta ennen kaikkea iloja.